Me, Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopisto, olemme olleet nyt toista vuotta mukana liikkuva opiskelu –ohjelmassa, joka on meillä tunnettu Liikkuva Poke -toimintana. Nyt olemme hiljattain saaneet omat nettisivut ja aloitamme myös Liikkuvan Poken ikioman blogin. Minä sain kunnian olla ensimmäinen blogin kirjoittaja. Ajatus on, että joku pokelainen tai Poken yhteistyökumppani kirjoittaisi vuorollaan.
Olen pohtinut blogikirjoituksen aihetta jo jonkin aikaa ja itselle on kirkastunut muutama teema, joita pidän tärkeänä ja jotka ovat olleet ajatuksissani kuluneen syyslukukauden ajan. Näitä teemoja ovat yksinäisyys, yhdessä tekeminen ja välittäminen.
Nyt syksyllä olemme olleet uuden edessä. Meillä ammatillisella puolella on käynnissä reformi, jonka myötä saadaan jokaiselle yksilölle oman näköinen opintopolku ja mahdollisuus edetä omaan tahtiin. Väsäämme verkkokursseja ja olemme mukana digin voittokulussa. Tämä kaikki on vääjäämättä tätä päivää emmekä voi mennä eri suuntaan tämän yhteiskunnan kanssa. Toisaalta nyt vuonna 2018 nuoret ovat yksinäisempiä kuin aikaisemmin. Suomen johtava yksinäisyystutkija, Turun yliopiston kasvatuspsykologian apulaisprofessori Niina Junttilan mukaan yksinäisyydestä on kasvanut merkittävä kansanterveydellinen ja -taloudellinen uhka. Jotenkin tuntuu, että huolimatta somesta ja kaikista mahdollisuuksista olla toiseen yhteydessä, juuri kohtaamiset ja yhdessä tekeminen ovat sitä, mitä vaille me jäämme ja mitä tarvitsemme kipeämmin kuin koskaan. Tarvitsemme ihmistä, joka näkee meidät ja ihmistä jonka kanssa voimme kokea yhteenkuuluvuutta.
Toiselle asteelle siirtyminen on monelle nuorelle uusi alku. Se on mahdollisuus aloittaa “puhtaalta pöydältä” ja mahdollisuus luoda uusia ihmissuhteita. Tämä on nuorelle paikka, jolloin hän voi ottaa oman elämänsä haltuun: minä itse päätän omista asioistani ja itse voin myös vaikuttaa omaan hyvinvointiini. Voi olla, että nuori uskaltaa paremmin olla näkyvä ja uskaltaa paremmin olla oma itsensä. Monelle uuteen opiskelupaikkaan ankkurointi tarkoittaa kotoa pois muuttamista, itsenäisiä päätöksiä arjessa ja oman identiteetin vakiinnuttamista. Osalle se tarkoittaa myös yksinäisyyttä.
Me ammatillisena oppilaitoksena olemme paraatipaikalla tässä elämän taitekohdassa. Meillä tulee olla opiskelijoillemme paikkoja, jossa voi edelleen kohdata toisia ihmisiä livenä ja luoda uusia ystävyyssuhteita. Yksilöllisyys ei saa tulla yhteisöllisyyden tielle. On tärkeää kokea kuuluvansa johonkin ryhmään ja opiskeluyhteisö voisi olla sellainen.
Liikkuva Poke haluaa olla osaltaan tukemassa meidän opiskelijoita yhteisöllisyydessä. Liikunta tarjoaa hyvät mahdollisuudet tutustua ihmisiin ja viettää aikaa yhdessä. Liikkuessa ei tarvitse olla yhteistä kieltä tai samankaltaisia mielipiteitä. Mitä taas tarvitaan on rohkeutta heittäytyä mukaan ja antaa itsestään jotain. Tarvitaan toisen kunnioitusta ja aitoa halua saada toinen onnistumaan. Tarvitaan empatiakykyä niinä hetkinä, kun joku “kämmää” ja häntä harmittaa. Liikunta antaa meille foorumin, jossa voi osoittaa välittämistä ja kannustaa. Liikunta antaa mahtavat puitteet nähdyksi tulemiselle, ilolle, onnistumiselle, yhteenkuuluvuuden kokemuksille ja itsensä voittamiselle.
Tammikuussa 2019 alkaa Poken pelivuoro. Kerran viikossa kokoonnutaan höntsäämään vuoroin Piilolaan ja vuoroin Opinahjoon. Mukana pelaamassa on aina joku meistä liikunnanopettajista. Tavoitteena on, että opiskelijat tulisivat mukaan ennen kaikkea viettämään aikaa yhdessä ja liikkumaan ilman liiallista itsekritiikkiä.
”Valmentajan tehtävä on saada ihmiset ympärillään loistamaan. ”Näin sanoi jääkiekkovalmentaja Erkka Westerlund. Mielestäni ajatuksen valmentamisesta voi siirtää hyvin opetukseen ja ylipäätään yhdessä tekemiseen. Kun me saadaan ihmiset ympärillä loistamaan, näkyy se meille hyvänä ilmapiirinä ja tulee meille takaisin. Me tarvitaan meitä kaikkia yhdessä tämän ajatuksen taakse. Me tarvitaan toistemme rohkaisua siihen, että me uskalletaan yrittää siitä huolimatta, ettei olla varmoja osataanko. Ollessamme mukana tukemassa toinen toisiamme onnistumisessa, voidaan yhdessä kokea paljon enemmän kuin yksin. Jo vanha sananlasku tiesi, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Me tarvitsemme toista ihmistä voidaksemme hyvin. Jokainen meistä voi osallistua näihin talkoisiin. Meistä jokainen voi kohdata toisen ihmisen arvostavasti ja mahdollistaa sen, että jokainen tulisi nähdyksi ja kuulluksi.
Meidän tehtävänä oppilaitoksena on tietysti ensisijaisesti opettaa ja valmistaa työelämää varten ammattilaisia. Meidän tehtävä on antaa opiskelijalle se tieto ja taito, joiden avulla hän voi menestyä. Tämän tehokkuuden ja tavoitteellisuuden keskellä on kuitenkin hyvä muistaa lääkärin ja hyvinvointivalmentajan Aki Hintsan oivallus - menestys on hyvinvoinnin sivutuote.
Ulla Martinmäki, Liikunnanopettaja
Kommentit
Lähetä kommentti